Pienestä pitäen on sieniä aina syksyisin nautittu, hyvin on aina suppilovahverot ja kantarellit maistuneet, mutta mielellään jonkun muun kerääminä. Viime syksynä ystäväni pyysi minut mukanaan sienestään ja siitähän se sitten lähti. Ensimmäisellä kerralla tosin harjaantumaton silmäni ei löytänyt muuta kuin punaisena hehkuvat kärpässienet. Kerta kerralta silmä kuitenkin harjaantui ja "saalista" alkoi kertymään. Suppilovahveroita ihan kyllästymiseen asti.
Huonon sienituntemukseni takia en kerää kuin muutamia sienilajikkeita mitkä varmasti tunnistan
Kantarellit eli keltavahverot
Näitä metsien ketaisia väriläisikiä en ole vielä montakaan löytänyt lyhyen sienestysurani aikana, vaikeaahan sen ei pitäisi olla. Saa nähdä mitä tänä syksynä käy, vai onko taas liian myöhäistä kantarelleille
Herkkutatti + muut tatit
Tattejakin taitaa löytyä kymmeniä eri lajikkeita, joista kaikki eivät ole ihan kolmentähden laatuluokkaa. Joten näissäkin keskitän keräilyn vain niihin lajikkeisiin mitkä tunnen kuten herkkutatti.
Suppilovahvero
Suppilovahveroita sai viime syksynä kerätä sydämensä kyllyydestä. Syyskuun lopussa / lokakuun alussa niitä löytyi niin paljon, että pystyi jo jättämään pienimmät /huonommat yksilöt metsään. Suppikset on helppo tunnistaa suppilomaisesta lakista ja keltaisesta varresta.
Mustatorvisieni
Mustatorvisieniä en olisi löytänyt ilman kokeneen sienestäjän apua, edelleenkin niiden löytäminen on äärimmäisen hankalaan, koska mielestäni ne näyttävät ihan maatuneilta lehdiltä. Kun yhden bongaa, löytää lähettyviltä yleensä mukavan määrän näitä metsän helmiä.
kuvat täältä
Varusteet
Metsään lähtiessä laitan jalkaan kumpparit, puen hyvät hengittävät vaatteet ja sateen varalta myös sateenpitävät varusteet. Pakkaan mukaan navigaattorin (tälle syksylle saan maastokartallisen version!) ja vesipullon. Kännykkää unohtamatta. Koiralle puen aina huomioliivin päälle ja huolehdin, että pannasta löytyy nimikyltti puhelinnumerolla.
Kuva viimesyksyiseltä sieniretkeltä, Espoon keskuspuistossa (kuvan sientä en ole tunnistanut).
Sieniähän ei tarvitse lähteä Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ihmettelemään vaan niitä löytyy ainakin Espoon ja Pohjois-Helsingin metsistä.
Pitäis varmaan uskaltautua sienikirjan kanssa lähimetsään. Täällä landella kun metsää riittää, ihan tosta omalta takaovelta alkaen. Mun vaan ei edes kannata poimia sieniä ellen halua, että me ei syödä talvella mitään muuta. Sen verran innokkaita on noi appivanhemmat sienestämään. Täyttävät oman pakastimensa lisäksi meidän pakkasen ja syöttävät vielä sieniruokia aina, kun mennään kyläilemään. Onneksi tykätään :)
VastaaPoistaKannattaa, pelkästään sienien tunnistaminenkin on hauskaa puuhaa ja ajanvietettä. Oi kun olisikin metsää omalta takapihalta alkaen.. aika onnekas olet:)
VastaaPoista